Auer Väinö

Väinö Auer syntyi 7. tammikuuta 1895 Helsingissä senaattori Kyösti Auerin poikana. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja suoritti kandidaatin tutkinnon 1917, maisterin tutkinnon 1918 ja tohtorin tutkinnon 1923. Opinnot keskeytyivät hetkellisesti sisällissodan vuoksi 1918.

Auer nimitettiin Helsingin yliopiston maantieteen professoriksi vuonna 1929. Hän johti tutkimusretkikunnat Tulimaahan ja Patagoniaan vuosina 1928–1929 sekä 1937–1938 Suomen Maantieteellisen Seuran ja opetusministeriön tuella. Ensimmäisen matkansa jälkeen hän julkaisi kirjan Tulimaata tutkimassa (1929). Tutkimukset kattoivat turvesoiden muodostumisen ohella siitepölyt, levät, paikallisen kasviston ja eläimistön sekä Tulimaan yaghan-intiaanien etnografian.

Toisen maailmansodan aikana Auer toimi Valtion tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Sodan jälkeen hän muutti Argentiinaan vuonna 1946 ja työskenteli Juan Perónin hallituksen neuvonantajana maan käyttöön ja kolonisaatioon liittyvissä kysymyksissä vuoteen 1953 saakka. Palattuaan Suomeen hän toimi Helsingin yliopistossa maantieteen professorina 1953–1957 ja paleontologian sekä geologian professorina 1957–1963.

Auer tunnetaan myös tephrokronologian, aavikoitumisen ja soiden kehityksen pioneeritutkimuksistaan. Häntä on kutsuttu nykyaikaisen ympäristönsuojelun pioneeriksi. Väinö Auer kuoli 20. maaliskuuta 1981 Helsingissä 86-vuotiaana.