Hutri Armas Aleksanteri
10. huhtikuuta 1922–29. toukokuuta 2015
Elämäkerta
Armas Aleksanteri Hutri syntyi 10. huhtikuuta 1922 Jäässä. Hänen vanhempansa olivat Tuomas Hutri ja Katri Saikkonen.
Hutri osallistui vain 17-vuotiaana talvisotaan Viipurin sk-piirin poikapataljoonassa Summan ja Äyräpään taisteluihin, jossa hän haavoittui vakavasti. Hän menetti tajuntansa neljäksi vuorokaudeksi, ja sotasairaalassa selvisi, että hänen aivoissaan oli 16 sirpaletta, joita ei voitu poistaa. Hutri kuntoutui jatkosotaan, jossa hän haavoittui vielä kahdesti lievemmin. Talvisodan vammat alkoivat ärtyä vuonna 1943, ja hän joutui neljäksi vuodeksi sairaalaan menettäen puhe-, kirjoitus- ja lukemistaitonsa.
Päästyään sotasairaalasta vuonna 1947 Hutri pyrki opiskelemaan Ateneumiin, jonne hän pääsi 1949 ja josta valmistui 1952. Ensimmäiset teokset olivat esillä vuonna 1953. Hänelle myönnettiin professorin arvo vuonna 1976.
Hutri käytti teoksissaan pääasiallisena materiaalina pronssia, ja hänen aiheensa olivat usein abstrahoituja eläin- ja luontoaiheita. Tunnetuimpia julkisia teoksia ovat mm. Nelisiipi (1960, Mikkeli), Kurjet (1964), Sortavalan seminaarin muistomerkki (1965, Joensuu), Uno Cygnaeuksen muistopatsas (1966, Janakkala), Saattue (1975, Kajaani) sekä Myrskyn jälkeen (1981, nykyisin Sotamuseo, Helsinki). Hutri piti kunnostamassaan maalaistalossa Perniössä taiteilijatalo Pyynpivoa vuosina 1999–2009.
Armas Hutri kuoli 29. toukokuuta 2015 Kaunialan sairaalassa.
Merkitys
Hutri on merkittävä suomalainen kuvanveistäjä, jonka julkisia teoksia sijaitsee ympäri Suomea. Hänen tarinansa on poikkeuksellinen: hän selvisi vakavista sotavammoista ja rakensi uransa taiteessa menetettyään ensin puhe- ja lukutaitonsa. Hänelle myönnettiin professorin arvo vuonna 1976.
+ Lisää kuva
Kuva julkaistaan sähköpostivahvistuksen jälkeen. Saat linkin antamaasi osoitteeseen.